Pakkanen vetää
hiljaiseksi, tuntuu kuin se haluaisi saada katkeimen ainaiselle menolle ja meinigille.
Itsenäisyyspäivän kunniaksi, minäkin rauhoituin, ja jalkausin varaston puolelle
penkomaan vanhoja sinne viemiäni ylijäämäpapereita. Löysin sinivalkoisen vihon.
Sen kulmat olivat rispaantuneet, ja sivut nuhraantuneet paljosta
käytöstä. Luin tarinan, jossa pieni piiri kylän mummoja kerääntyi jokaisena
sunnuntaina jonkun pirttiin kertomaan viikon aikana kuulemansa kylätapahtumat.
Yleensä joku aloitti: Ooottako kuullu… tai: Oli se kauhia tapaus tuo Vienonkin
kohtalo.
Tätini kirjoitti tarinoita muistiin, ja sain myöhemmin vihkon syntymäpäivälahjaksi.
Se kulki mukanani maailman turuilla, ja aina kun tunsin yksinäisyyttä tai
surua, luin vihkon tarinoita, ja unohdin omat murheeni.
Nyt selataan kännykkää.
49 Kulma, sivu, piiri.
Nykyään on vähän näitä sosiaalisia piirejä,ennen mummot kutoi sukkaa lampunvalossa.
VastaaPoistaNiin kutoivat ja siinä samalla parannettiin maailmaa.
PoistaMuistan, että ompelukerhot olivat aikamoisia juorukerhoja aikoinaan!
VastaaPoistaKyllä, samaa mieltä.
PoistaKatkein?? Jalkausin? Ny o outoo kiältä, mitähän murrea haukutaan eli mikä murrealue vai onko ihka omia sanoja? =)
VastaaPoistaKaunis krapu, lohtua tädin tarinoista, hyvän lahjan tajusi antaa. Tiesikö että arvostat, olitko lukenut salaa juttuja? Oletan siis että tositarina, jos fiktioo, niin edelleen hyvä tarina;)
Tarina on fiktio, mutta muistissa on entisen ajan mummojen ompeluseurat :)
PoistaKaipa tuollaiset kokoontumiset jollakin tavoin helpottivat kestämään oman elämän kriisejä? Löytyi vertailukohdetta.
VastaaPoistaJuurikin näin.
PoistaMinä muistan myös kovin hyvin -50 ja alun -60-luvun ompeluseuroja, joihin monesti mankusin äidin mukaan. Porinaa siellä oli ja yhteislauluja, varmasti myös aikuiset setvivät kylän asiat.
VastaaPoistaKivan krapujutun kirjoitit.
Ne ajat olivat paljon kiinnostavampia, kuin nyt tämä kännykkään tuijottelu.
PoistaMeidän kylällä toimii vieläkin viikoittain samanlainen ompeluseura. Itse en ole mukana, ei käsityöt innostaneet.
VastaaPoistaHieno perinne, onnea osallistujille.
PoistaLieneekö nykyisin helpompi puhua omista kommelluksista vastaavissa ryhmissä? Pitikö "vertaistuki" haalia muiden ongemista puhumalla? Oliko kulissien pystytys ennen yleisempää? (Luulisi että nykyisin se on helpompaa...)
VastaaPoistaOlihan siellä niitä omanarvon nostajia ja naapurin lyttääjiä. Kyllä se kulissien kerääminen vieläkin kukoistaa :D
PoistaTietotekniikka on muuttanut juoruilupiirejä. Hellyttävä krapu mummoista.
VastaaPoistaJuoruthan eivät ole kadonneet minnekään. Tapa niiden le vittämiseen on muuttunut ;o
PoistaHei Ainakki. Luin tuolta Sus'in blogista, että et pysty vastaamaan kommenteihin. Minulla oli pari päivää sama ongelma, mutta eilen vaihdoin Firefox-selaimen Chromeen ja heti alkoi kaikki sujua. Voiko sinullakin olla vika väärässä selaimessa?
VastaaPoistaMuutin selaimen ja katso nyt se onnistuu. No turhaan lopultakin tein uuden blogin. Aina on ollut niin kauan, mutta olkoon nyt siellä ja viettäköön vanhuuden päiviä. Kirjoittelen näitä krapuja tänne ja laitan Ainalle joskus jotain... mahdollisesti.
PoistaKiitos sinulle vihjeestä, jospa se tästä nyt alkaisi sujua :-)
Mummot tapasivat toisiaan ja saivat samalla kylän tapahtumat päivitettyä. Herttaista.
VastaaPoistaMinun tuli mieleen myös nykypäivän lukupiirit, joissa me mummot päivitellään kirjojen henkilöiden elämää.
Mukava, kun on vielä yhteisiä piirejä. Itse olen saamaton lähtemään kotoa minnekään :)
PoistaSinulla on arvokas vihko hallussa. Nykyään ei taida jäädä jälkiä jutusteluista, ehkä joku kuv joka sekin hukkuu verkkoon.
VastaaPoistaJuurikin näin. Kännypuhelut eivät kuulu kuin kahdelle ja häviävät kuin tuhka tuuleen ;)
PoistaChromella minäkin selailen,ja vuodatus netillä, hyvin on pelannut tähän asti.
VastaaPoistaVaihdoin selaimen ja nyt ainakin tuntuu pelittävän
Poista